Joskus nuorempana olin kova puhumaan, sitten opin olemaan hiljaa, sillä eihän kenenkään kannata pitää suutaan auki aamusta iltaan. Pikkuhiljaa keskityin yhä enemmän ja enemmän kuuntelemaan, kun toiset mesoavat ja yritin pysyä rauhallisena, paremmin tai huonommin siinä onnistuen.
Nyt tekee kuitenkin mieli päästää välillä mielipiteensä ja ajatuksensa irti ja katsoa, reagoiko niihin kukaan, ärsyttävätkö ne ketään. Olen nimittäin aina kokenut olevani hieman erilainen kuin muut. Ensiksi olin kyllä kiltti tyttö, mutta nyt olen alkanut kyseenalaista asiaa jos toistakin.
Itseään voi ihmetellä kirjoittaen. Pian nähdään, olenko synkkä vai iloinen, mukailija vai provoisoija, kiltti tyttö vai anarkisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti