tiistai 22. kesäkuuta 2010

Romantiikkaa ja räiskettä

Koska olen romantikko, oli minun tietenkin seurattava lauantaina Victorian ja Danielin häitä. Olivatpa satuhäät, ei voi muuta sanoa, ja kaikista ihaninta oli se, että hääparista paistoi Suomeen asti rakkaus ja onnellisuus ihan oikeasti.

Muistan, että kun olin 8-vuotias, silloinen paras ystäväni kertoi, että televisiosta tulevat isot prinsessahäät ja niitä pitää katsoa. Siksi minäkin katsoin Dianan ja Charlesin satuhäitä, vaikken tainnut ollakaan asiasta yhtä perillä kuin 7-vuotias ystäväni. Nyt hieman varttuneempana ymmärrän joitakin asioita paremmin. Ei Dianan ja Charlesin liittoa olisi edes ikinä pitänyt solmia. Mutta Victoria ja Daniel… Jotenkin tuntuu siltä, että he ihan oikeasti ovat oikeita toisilleen.

Hääparista näkyi koko juhlan ajan läheisyys ja toisesta välittäminen. Victoria oli niiiiin rakastuneen näköinen koko ajan, että vähemmästäkin kotikatsomossa itkettiin onnesta. Kliseistä sanoa näin, mutta ei sellaista onnea voi näytellä.



Suudelmia nähtiin niin paljon, että varmaan yhdestä pitäisi laittaa kuva, mutta koska kuva kertoo vähemmän kuin filmi, tässä suudelma liikkuvana:



Tuossa videonpätkässä on ihanaa nähdä, kuinka vapautuneen onnellinen Victoria on. Hän tietää, että on hänen ja Danielin päivä, eikä hänen tarvitse pingottaa. Daniel puolestaan näyttää jäyhemmältä, kuin keskittyisi siihen, että pitää varmasti kiinni etiketin mukaisesta käytöksestä.

Hääkakku oli huima! Oli myös hauska nähdä, kuinka innoissaan Victoria esitteli leikkaamaansa kakkupalaa.



Hieman jo väsytti, kun juhlat alkoivat venyä ja häävalssia jouduttiin odottelemaan. Mutta kannatti valvoa, sillä valssi oli niin romanttinen!



Toden totta toivotan onnea avioliittoon tälle pariskunnalle, vaikken heitä tunnekaan. Paljon hyviä yhteisiä vuosia, lapsia sopivasti ja rakkautta hirmuisen paljon!

Sunnuntaina vaihdoin toisenlaisiin tunnelmiin. Piti lähteä käymään Provinssirockissa. Tavoite oli pysyä tolpillaan Rammsteinin keikan ajan, sillä helmikuussa se ei ollut onnistunut (syy huippaukseen ei kyllä silloinkaan ollut alkoholi). No, tällä kertaa näin koko keikan. Tai näin ja näin, ihmismeren keskellä on vähän hankalaa, kun on tällainen normaalimittainen.

Keikka oli hieno! Se oli hieno! En osaa hehkuttaa nyt yksityiskohtaisemmin.



Sitten esimerkki idiotismista. Inhoan jo valmiiksi ihmisiä, jotka eivät tule ajoissa etsimään itselleen hyvää paikkaa ja sitten myöhemmin – pahimmillaan, kun keikka on jo alkanut – tunkevat väkijoukkoon ja vaativat, että heidän pitää päästä puimaan nyrkkiä eturiviin, kun ovat kerran niin kovia faneja. Mikä on tätä vielä ärsyttävämpää ja alhaisempaa? Tämä: Pari tyyppiä oli sotkenut itsensä päästä varpaisiin kuraan ja ilmeisesti johonkin ruuantapaiseen (luulin ensin, että toisen naama oli verinen, mutta ilmeisesti se oli sotkettu johonkin tomaattipohjaiseen) ja tunki ihmisjoukossa menemään lähemmäksi lavaa sanoen, että menkää pois tieltä, voi likaantua. Voi helevetti, olisi vaan pitänyt seistä siinä eikä välittää. Mutta arvatkaa vaan, väistivätkö ihmiset. Tämän tapauksen kerrottuani joudunkin lisäämään tunnisteisiin ”Maailman virheet”. Se ei sitten todellakaan viittaa aiemmin puheena olleen pariskunnan onneen…

1 kommentti:

  1. Siis nämä häät olivat jotain niin ihanaa, ettei tosikaan. Minä katsoin koko lähetyksen alusta loppuun ja kyllä kannatti. Toivon sydämestäni tälle ihanalle ja hurmaavalle parille kaikkea hyvää, he ansaitsevat sen!

    VastaaPoista