lauantai 6. elokuuta 2011

Teho-osasto, 1. kausi

Minulle oli varsinainen ilouutinen, että Teho-osasto (ER) alkoi viimeinkin ilmestyä DVD-bokseina, joissa on suomenkieliset tekstitykset. Nyt kaupan hyllyiltä löytyy jo kolme ensimmäistä tuotantokautta. Minä olen katsonut ensimmäisen ja toinen odottaa hyllyssä. Olen innoissani sen aloittamisesta, sillä ensimmäinen tuotantokausi oli paremmin muistissa viime kesän televisiouusintojen jäljiltä. Toisella kaudella tulee ehkä enemmän yllätyksiä.



Teho-osaston teho perustuu hyvin kirjoitettuihin moniulotteisiin henkilöhahmoihin ja tietenkin tunnelmaan, jossa niin usein on kyse elämästä ja kuolemasta. Henkilöistä jollain tavoin hauskinta on seurata John Carteria (Noah Wyle), koska hän aloittaa ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa lääkäriopintoihinsa kuuluvan ensiapupoliharjoittelun tumpeloimalla koko ajan, mutta nyt katsoja jo tietää, että Carter on koko sarjan pitkäaikaisin hahmo, joka ylenee polilla kovinkin paljon sarjan kuluessa. Carter on sympaattinen muttei virheetön. Hän ei halua tuoda varakkuuttaan esille ja yrittää tasapainoilla sen kanssa, että hänen ohjaajansa tohtori Peter Benton (Eriq La Salle) olisi tyytyväinen mutta että hän saisi kuitenkin otettua jokaisen potilaan huomioon ja annettua tälle aikaa.

Peter Benton opiskelee kirurgiksi ja on niin kunnianhimoinen, ettei jouda antamaan aikaansa vanhalle äidilleen, joka kylläkin on pojalle kovin tärkeä. Bentonilla on kirurgin kylmä asenne ajatella, mutta hänkin kamppailee omaa kamppailuaan, koska ei haluaisi laittaa äitiään hoitokotiin, vaikkei hänellä ole aikaa itsekään äitiä hoitaa. Lisäksi ensimmäisellä tuotantokaudella Benton retkahtaa varattuun naiseen nimeltä Jeanie Boulet (Gloria Reuben), joka hoitaa Bentonin äitiä. Toisella kaudella Gloria Reuben näytteleekin sitten jo yhtä sarjan päärooleista.

Tohtori Mark Greene (Anthony Edwards) on varmaan niin lähellä ihanaa miestä kuin voi olla, mikä on ihanaa, sillä häntä ei varsinaisesti voi kuvata komistukseksi mutta kaikki naiskatsojat rakastuvat auttamatta häneen silti. Greene ottaa huomioon jokaisen potilaan, osaa olla rauhoittava, tekee kyllä omat virheensä mutta ei osaa haluta pahaa kärpäsellekään. Hänen ongelmansa ovat avioliitto – vaimo lähtee töihin toiselle paikkakunnalle ja jättää lopulta Markin – ja sen ongelman myötä ikävä omaa lasta Rachelia. Myös töissä Greenelle tulee ongelmia, vaikka häntä parempaa työntekijää on vaikea kuvitella. (Tässä yhteydessä on muuten pakko sanoa, että Mark Greenen kuolema jollain tulevalla tuotantokaudella on suurinpiirtein itkettävintä, mitä televisiodraamassa on koskaan esitetty. Nyyh.)



Komistuksen rooli on varattu tietenkin George Clooneylle, joka esittää lastenlääkäri Doug Rossia. Ross on itse asiassa käytökseltään vastenmielinen, mutta en usko kenenkään naiskatsojan ajattelevan asiaa niin, kun mies sattuu olemaan niin charmikas. (Mutta sanottakoon, että henkilökohtainen suosikkitohtorikomistukseni on kuitenkin Luca Kovač, joka ilmestyy sarjaan vasta kaudella 6.) Rossin ongelma on, että hän on rakastunut osastonhoitaja Carol Hathawayhin (Julianna Margulies), joka on menossa naimisiin toisen lääkärin kanssa. Niin, ja toki Rossin ongelma on myös se, että hän pilaa itse naissuhteensa. Tosin Ross ja Hathaway ovat luotuja toisilleen, joten katsoja vain odottelee romanssin kehittymistä – varsinkin nyt, kun tietää, että pari päätyy viimein yhteen onnellisesti.

Carol Hathaway yrittää pilottijaksossa itsemurhaa ja vasta nyt luin, että alunperin sen todellakin piti onnistua. No, onneksi käsikirjoitusta muutettiin, sillä Hathaway on luultavasti yksi monien katsojien suosikkihahmoista, niin elämänläheinen ja vahva mutta hauras hän on.

Susan Lewis (Sherry Stringfield) taistelee työpaikallaan ylempiarvoisten lääkäreiden pompotusta vastaan ja yksityiselämässään siskonsa aiheuttamien ongelmien kanssa. Ensimmäisen tuotantokauden lopussa Lewisin sisko saa lapsen ja jättää tämän yllättäen tädin hoiviin. Toisen tuotantokauden alkaessa yksinelävällä Lewisilla on siis hoivattavanaan siskonsa pieni vauva, Little Susie.



On ollut oikein mukavaa katsoa Teho-osastoa pitkästä aikaa. Toivoa sopii, että DVD-boksit myyvät sen verran, että saan kerättyä koko sarjan hyllyyn. Tällä hetkellä 4. tuotantokaudelle on ilmoitettu julkaisupäivä. Pieni pelko hiertää kuitenkin – olisi aikamoista, jos DVD-julkaisut todellakin yltäisivät lopulta 15. kaudelle...

P.S. Melkein unohtui mainita, että sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella on sitten se Quentin Tarantinon ohjaama jakso (episodi 24, Motherhood). Aina vain parempaa siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti