maanantai 29. lokakuuta 2012

Suositeltava klassikkoseikkailu

Itsenikin yllätykseksi tilasin kesänloppumistuskassani Kindlen – kyllä, siitä on jo jonkin aikaa. Sitten tapahtui se, mitä varmaan monelle muullekin uudelle Kindlen omistajalle: latasin laitteeseen valtavan määrän klassikoita Project Gutenbergista. Ensimmäiseksi aloin ilmeisesti hetken mielijohteesta lukea Jules Vernen teosta Around the World in 80 Days. Tarinasta on hyvät muistot jo siltä ajalta, kun lapsena katselin leijona Willy Fogin seikkailuja piirrossarjasta.


Phileas Fogg on lontoolainen herrasmies, joka tulee lyöneeksi vetoa siitä, että pystyy kiertämään maapallon ympäri 80 päivässä. Se on ihan oikeasti temppu, sillä eletään 1800-lukua. Matkalle mukaan joutuu miehen uunituore palvelija Passepartout, joka kaipailee tosin hieman rauhaisampaa työpaikkaa. Matkaan tarttuu myös Aouda, intialaisnainen, joka pelastetaan roviolta. Perässä keikkuu puolestaan poliisimies Fix, joka uskoo Foggin olevan pankkiryöstäjä ja maailmanympärimatkan itse asiassa vain pakomatka.

En olisi ikinä uskonut, että vanha kunnon seikkailutarina vetää minut mukaansa niin tehokkaasti. Matkalle tulee esteitä kuin liukuhihnalta: joskus rautatie, jota pitkin piti matkustaa, ei olekaan vielä edes valmistunut, joskus Fix huijaa Passepartout'n oopiumiluolaan. Lopulta päästyään takaisin Lontooseen Phileas Fogg huomaa, että on kellonsa mukaan myöhästynyt ja hävinnyt vetonsa. Mutta eihän seikkailu voi niin surullisesti päättyä – ja niin tähänkin takapakkiin löytyy ratkaisu.

Phileas Fogg on selvästi karrikatyyri englantilaismiehestä, joka ei hätkähdä pienistä eikä isommistakaan. Hänen täsmällisyytensä on ulkoapäin katsottuna naurettavaa mutta siitä syystä kirjallisuuden hahmossa esiintyessään koomista. Phileas Fogg on siis aivan ihastuttava tarinan hahmo, mutta tosielämässä hänen kanssaan varmasti palaisivat käämit harva se päivä.

Entäpä Kindlellä lukeminen? Mukavaahan se oli. Hieman minua häiritsee se, että teksti todellakin vaikuttaa tekstitiedostolta, ei kirjalta. On kuitenkin mukavaa, kun tekstin fontin saa säätää itselleen sopivan kokoiseksi eikä ruudulla ole liikaa tekstiä kerrallaan. Se tekee lukemisesta jotenkin joutuisanoloista. Laitteessa oleva sanakirja oli Verneä lukiessani todellakin tarpeen. Vanhassa käännöksessä englanninnos oli täynnään minulle tuntemattomia sanoja, vaikkei teos mitään vaikeaa englantia ollutkaan. Kindle mahtuu myös melkein kuinka pieneen laukkuun tahansa eikä paina siellä paljoa. Madonnan keikan alkamista odottaessani luin Olympiastadionilla Minna Canthin yksinäytöksisen näytelmän Spiritistinen istunto. Matkalla ollessani minulla oli mukana melkein koko Suomen kirjallisuushistorian alkuvaiheen klassikot, eivätkä Amazon.comista ostetut matkaoppaat lisänneet käsimatkatavarani painoa. Tällä hetkellä olen lukemassa kirjaa, jonka olen myös ostanut lukulaitteeseeni ja joka oli matkalukemisenikin. Sen nimi on Helter Skelter, ja se kertoo Charles Mansonin ja hänen ”perheensä” tekemistä murhista ja niiden selvittelystä. Rinnalla luen paperisia kirjoja, mutta taitaa Kindle olla tullut jäädäkseen sekin.

3 kommenttia:

  1. Minun kokemukseni lukulaitteella lukemisesta rajoittuu ns. pienempään tilaan, luen kännykkäni nettiselaimen ja juurikin Project Gutenbergin sivujen kautta Aleksis Kiven Seitsemää veljestä :) Eihän lukeminen tuolla mikään nautinto ole, mutta kulkeepahan hätävarakirja aina mukana!

    Matka maailmanympäri 80 päivässä oli loistava piirrossarja :)

    VastaaPoista
  2. Voin kuvitella, että kännykän näytöstä lukeminen ei ole kovin rentouttavaa, mutta sitähän lukee mistä vaan jos on lukemisen tarve. ;) Kindlellä tosiaan on mukava lukea. Olisi tietysti mukava, jos siihen voisi ostaa myös suomenkielisiä uudempia kirjoja, mutta toisaalta nyt tulee luettua englanniksi kirjoja, joihin ei muutoin tutustuisi luultavasti ollenkaan, kun niitä ei ole suomeksi käännetty ja enimmäkseen kuitenkin luen nimenomaan suomenkielisiä (paperi)kirjoja.

    Ja juu, kyllä tuo piirrossarja on huippu. Pitäisi katsoa se uudelleen nyt kun tuo Vernen kirjakin tuli tutuksi.

    VastaaPoista
  3. Kirja hyvä, piirrossarja paras :) Äitiyden ihanuuteen kuuluu se että lapset saavat "mitä-tuolle-nyt-ostaisi" kavereilta lahjaksi kaikki ne sarjat joita itse katsoimme tenavina ja näin ollen ne pääsee kätevästi katsomaan uudelleen.

    Äitiyden huonoihin puoliin kuuluu se ettei löydä aikaa lukemiselle. Onneksi klassikoita voi yhtä hyvin kuunnella mp3-soittimesta, jos osaa englantia, ja tiskata ja siivota ja ajaa autoa samalla, toivoo nimimerkki The Three Musketeers menossa.

    Jotain joristakseni... Koska en halua olla nimetön stalkkeri vaan tykkään heittää kommentilla jos jään lukemaan jotain uutta blogia :) Mielenkiintoisen aavemainen tunnelma täällä sinulla.

    VastaaPoista