maanantai 1. heinäkuuta 2013

Punainen kuin veri

Viime talvena olin kuuntelemassa Salla Simukkaa eräässä tilaisuudessa. Olin silloin juuri lukenut hänen kirjansa Jäljellä ja Toisaalla ja ne olivat temmanneet minut mainiosti mukaansa, vaikka en enää kuulukaan nuortenkirjojen kohderyhmään. Simukka kertoi, että häneltä on pian ilmestymässä kirja nimeltä Punainen kuin veri. Kirja alkoi kiinnostaa minua oitis, olihan alla samalta kirjailijalta hyvä lukukokemus ja lisäksi uudessa kirjassa oli heti nimessä viittaus Lumikki-satuun ja todella tyylikäs kansikuvakin.

Punainen kuin veri on trilogian avaus, ja kyllä päähenkilö Lumikki Anderssonissa riittääkin kiinnostavuutta varmasti kolmeen kirjaan. Tyttö on omaa tietään kulkeva lukiolainen, joka on ollut tarpeeksi vahva selvitäkseen - ainakin omalla tavallaan - pitkään kokemastaan kiusaamisesta. Lumikilla ei varsinaisesti ole ystäviä, mutta hän joutuu sattuman ja hyväsydämisyytensä vuoksi kiinteäksi osaksi lukiolaisporukkaa, johon kuuluvat Elisa, Tuukka ja Kasper.

Nämä kolme nuorta ovat löytäneet laukun täynnä verisiä seteleitä. Älytön päähänpisto on saanut heidät viemään setelit koululleen, pesemään ne ja ripustamaan pimiöön kuivumaan. Lumikki löytää setelit vahingossa, ja pian muille valkenee, että Lumikki tietää asiasta. Elisa on kauhuissaan ja pyytää Lumikin luokseen, koska tälle voi puhua asiasta. Ja pian nuoret saavat tuta, että ovat todellakin pulassa. Ikävä kyllä, edes Elisan isään ei voi luottaa, vaikka tämä on poliisi. Isästä kun alkaa selvitä yhtä ja toista.

Lumikista kuoriutuu vähitellen salainen agentti, joka tarinan loppuhuipennuksessa pystyy suorittamaan lähes yhtä vaativia vakoilutehtäviä kuin itse James Bond. Kiusaaminen on opettanut Lumikille taitoja: hän osaa olla hiljaa ja hän osaa olla aivan joku muu kuin on. Tarina on ehkä epärealistinen muttei liikaa. Lumikissa on ainesta sankariksi, sillä hän on sitkeä. Hän on myös rohkaiseva esimerkki nuoresta, joka on mikä on, vaikka muut eivät siitä pitäisi. Vaikka Lumikkia on kiusattu ja tottakai hän on kärsinyt siitä ja kärsii edelleen, hänellä on itsetunto kohdillaan.

Salla Simukan Lumikki Andersson -trilogia on saanut jo lukemattomia käännössopimuksia ulkomaille. Se on mainio juttu. Voin kuvitella nuorten muilla mailla lukevan kirjaa eksoottisesta talvisesta Tampereesta mielellään. Toivottavasti myös sarjan muut osat ovat yhtä vetäviä. Saa myös nähdä, kuinka moni ensimmäisen kirjan henkilöistä on mukana sarjan kahdessa muussa osassa. Ehkä monikin, ehkä ei kukaan - Lumikkia tietysti lukuun ottamatta.

1 kommentti:

  1. Minäkin luin Lumikin ensimmäisen osan ja tykkäsin. Toivottavasti toinen osa on selkeästi oma tarinansa eikä liiaksi toista ykkösen kaavaa. Toinenhan on jo ilmestynyt, varmaan lähiaikoina tartunkin siihen. Aiotko itse lukea sen?

    VastaaPoista